Julkaistu Suonenjokilehdessä Vapaan ajattelijan hajatelmat -kolumnissa 24.3.2021
Syntyvyys on kääntynyt lievään nousuun Suomessa. Vuonna 2020 syntyi vajaa 2% enemmän lapsia kuin vuonna 2019. Tämä on yllättävää, sillä syntyvyys on laskenut Suomessa 2010-luvulla lähes 25%, ja suunta on ollut koko ajan laskeva. Olen pohtinut onko korona muuttanut ajattelumalliamme suhteessa perheellistymiseen? Odotan itse esikoistani ja tuntuu, että joka puolelta putkahtelee vauvauutisia.
Toisin kuin Suomen tilastot kertovat lyhyellä aikajaksolla, kesällä 2020 julkaistun eurooppalaisen tutkimuksen mukaan pandemia on vähentänyt vauva-aikeita kaikissa tutkituissa maissa (Ranska, Espanja, Italia ja Iso-Britannia). On mahdoton sanoa Suomen syntyvyydestä, onko kyseessä vain pieni noste, jota seuraa lasku, vai kääntyykö syntyvyys kasvuun tulevina vuosina.
Korona vaikuttaa myös pienten lasten elämään. Korona-aikana syntyneillä on vähemmän sosiaalisia kontakteja kuin muulloin syntyneillä. Koronan vuoksi perhekerhoja, vauvauinteja ja muskareita ei ole pystytty järjestämään. Usealle vanhemmalle tämä voi olla harmillinen muutos siihen ajatukseen, mikä vanhemmilla on pienokaisen ja koko perheen vauva- ja pikkulapsiajasta.
Helsingin yliopiston kasvatustieteen dosentti Päivi Pihlaja kehottaa vanhempia etsimään itselleen ja lapsilleen sosiaalisia kontakteja esim. virtuaalisesti tai ulkotiloissa myös poikkeusoloissa. Vanhemmille on hyvä muistuttaa siitä, että sosiaalisten kontaktien vähyys korona-aikana ei pilaa lasta. Kaikista tärkeintä on hyvinvoiva vanhempi.
Kuulen mielenkiintoisia huomioita ystävieni lapsista korona-aikana. Eräs syksyllä syntynyt vauva hakee aikuisilta katsekontaktia ja tarkkailee erityisen paljon silmiä. Useimmat aikuiset näyttäytyvät hänelle maskin kanssa, joten silmät ovat keino peilata aikuisen tunteita. Alle kouluikäisten leikit ovat saaneet uusia virikkeitä: Yhden 3-vuotiaan kotona leikitään drive-in koronatestauspistettä, jossa pikkuautot jonottavat testaukseen ja testit suoritetaan pitkällä piikillä. 5-vuotiaan leikeissä taas vanhemmat saavat jatkuvasti kasvoilleen mitä ihmeellisimpiä maskivirityksiä.
Niin lapset kuin aikuiset tarvitsevat laumaa. Tästä oudosta ajasta huolimatta toivon, että jokainen löydämme keinoja pitää yhteyttä omaan laumaansa.
Saara Hanhela
