Vietin etäpäivää kotona. Sain työpäivän hoidettua ja suljin läppärin. Puin lenkkikamppeet ja lähdin kotitalostamme ulos. Meidän lähellä asuu vanhempi, päihderiippuvainen nainen, jonka kanssa usein tervehdimme ja vaihdamme ajatuksia. Huomasin, että tätä naista talutti tuntematon nuorempi nainen kohti naisen kotiovea. Talutus oli tarpeen, sillä nainen oli niin tukevassa humalassa, että jalat ei kantaneet. Menin avuksi. Nuoremman naisen kiiruhtaessa töihin, jäin varmistamaan, että nainen saa ulkovaatteet pois ja jotenkin ymmärtää tilanteen; sen, että hänet on ojasta nostettu ja talutettu kotiin. Hänellä oli kassissa ostoksia, purin ne jääkaappiin.
Pian huomasin istuvani porrasjakkaralla naisen kodin eteisessä pidätellen itkua. Siinä pikku jakkarallaan juuri istualtaan pysyen, seinään nojaten hän rupesi kertomaan pitkää tarinaa siitä, miten hänen elämänsä oli lapsuudesta saakka edennyt niin, että nyt yli 60-vuotiaana hän kokee ettei hänen olemassaolollaan ole kenellekään ihmiselle merkitystä koko maailmassa. Eikä ole pitkään aikaan ollut. Siinä se tuli, tärkeänä ja surullisena muistutuksena: miten suuri – oikeastaan kaikista suurin ongelma yhteiskunnassamme on yksinäisyys.
Voimme vaikuttaa yksinäisyyteen politiikalla, mutta myös yksittäisen ihmisen käytöksellä on merkitystä. Minun mielestä yhteiskuntamme keskeisin kysymys on, miten voimme varmistaa, että jokaisella on joku ihminen/ryhmä, jolle/jossa kokee olevansa tärkeä. On kyse ihmisyyden syvimmästä kysymyksestä.
Politiikan näkökulmasta yksinäisyys on vakava tekijä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä.
Suurimmassa riskiryhmässä on yksineläjät, suomalaiset miehet sekä ne, joilla on haasteita toimeentulossa. Mielestäni keskeisimmät muutokset tarvitaan toimintakulttuuriin, joka sosiaali- ja terveydenhuoltoon on päässyt pesiytymään.
Palvelujen ja tuen tarjoajien tulee kouluttaa ammattilaisia kohtaamiseen. Lasten ja perheiden parissa työskentelevien kanssa puhutaan huolen puheeksi ottamisesta. Kun ammattilaiselle herää huoli perheen tilanteesta, on ensisijaisen tärkeää puhua huolesta ennakkoluulottomasti. Kohtaaminen onnistuu, kun puhutaan ihminen ihmiselle, ammattilainen pystyy avaamaan omia ajatuksiaan ja tarvittaessa viedä asiaa rohkeasti eteenpäin. Aito kohtaaminen mahdollistaa ongelmien juurisyiden tunnistamisen. Jos esimerkiksi sote-palveluiden vastaanotolla puhutaan sairaalloisesta ylipainosta, on tärkeää tunnistaa, milloin hoidetaan ylipainoa ja milloin tartutaan yksinäisyyteen. Yksinäisyys on monen seurauksen taustalla, perimmäisenä syynä.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa olemme menossa vakavasti väärään suuntaan siinä, että meitä ohjataan varaamaan 15 minuutin mittaisia tapaamisia ammattilaiselle yksittäisten oireiden kanssa. Meidän on pakko muokata palveluja siten, että on mahdollisuus pysähtyä ihmisen tilanteen äärelle, kysyä mitä kuuluu ja kuunnella, kuulla vastaus.
Jos yksinäisyys tulee ilmi esimerkiksi sote-vastaanotolla, on keskeistä, että joka ikisellä ammattilaisella on tiedossa ne verkostot, jotka pystyvät tukemaan yksinäisyydessä. Yksinäisyyden ehkäisyyn vaikuttaa parhaiten lämmin, yhteistoimintaan kannustava ryhmätoiminta, ei niinkään suora interventio. Järjestöt ja seurakunnat, joissain paikkakunnilla kuntien asukastuvat tarjoaa paljon ryhmätoimintaa. On olennaista, että sotea ei eriytetä kansalaistoiminnasta, vaan kytketään näitä tiiviimpään yhteistyöhön!
No, mitä kuka tahansa meistä voi tehdä yksinäisyyden torjumiseksi?
Voimme olla ihmisiä kanssa-ihmisille. Kysyn “mitä kuuluu?”, moikkaan naapuria. Jos joskus näyttääkin, että naapurilla ei ole kaikki hyvin, on helpompi kysyä, voinko auttaa jotenkin? Olen yhteydessä tuttaviin, kavereihin, ystäviin. Jos heistä ei ole kuulunut hetkeen, alkaa takaraivossa kolkuttaa, onhan kaikki ok. Soitan, laitan viestin, olen aktiivinen. Yhteyden ottaminen palkitsee. Viimeinen vinkki liittyy itsestä huolen pitämiseen. Helposti käännämme katseen pois tai emme pysty huomaamaan muiden ahdinkoa. Ajattelen itse niin, että mitä paremmin pidän huolta omasta hyvinvoinnistani, sitä helpommin ja tarkemmin huomaan ympärillä olevien ihmisten pahoinvoinnin.
Saara
